Kun rumasta ankanpojasta on tulossa joutsen... Osa I

En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut, mutta nyt puraisi niin iso inspiskärpänen että pakko... On nimittäin nyt kirjoitettava jostain sellaisesta jutusta joka on mullistamassa koko elämäni ylösalaisin..!

Ensiksi kerron vähän millaista elämäni on ollut päivittäin. Ja se syy miksi näin julkisesti haluan sen kertoa, on se, että ne, joilla on samanlaisia ongelmia tai edes sen suuntaisia, ymmärtäisivät että eivät ole yksin ongelmiensa kanssa. Sillä yksinäisyys.. se on pahinta mitä ihmisellä voi olla. Että hän tuntee olevansa yksin, koska kukaan toinen ihminen ei voi ymmärtää mitä käyt läpi.. Siltä se ainakin musta on tuntunut.

Kaikki lähti siitä havainnosta ja ihmettelyni aiheesta, että puren jatkuvasti hampaitani yöllä yhteen ja joudun käyttämään sellaisia iljettäviä hammasmuotteja öisin sen takia. Tilanne ei ole helpottanut, vaikka olen etsinyt vastauksia myös muihin elämääni vaikuttaviin oireisiin ja sairauksiin. Sellaisia oireita ovat olleet vähäinen energian taso, ilottomuus, kärsimättömyys itseäni ja toisia kohtaan, vatsakivut, niskaoireet, jännittyneisyys, myös koko kehossa, kilpirauhaseen toimintahäiriöön liittyvät oireet, ruoansulatusongelmat,ruoka-aine allergiat.. Jotkut näistä oireista ovat tuntuneet kuin raskailta kiviltä sisälläni. Olen etsinyt apua ensiksi ihan normilääketieteestä. Kun siitä ei ole ollut huomattavaa apua, olen etsinyt sitä funktionaalisesta lääketieteestä, joditerapiasta (kilpirauhasongelmiin), akupunktiosta, osteopaatilta, jäsenkorjaajalta, vyöhyketerapiasta, oman persoonallisuuteni syvemmästä ymmärtämisestä (enneagrammista), olen tutkituttanut kehoni loiset ja syönyt puhdistuskuurin. Olen käyttänyt rahaa lukuisiin ravintolisiin ja kunnolliseen kalaöljyyn ja mahtavaan kehon solutasoon vaikuttavaan aineeseen nimeltä Asea. Lukuisat edellä mainitut asiat ovat kantaneet minua eteenpäin elämässäni ja olen päässyt vaikeimpien tilanteiden yli, on löytynyt joitakin syitä, on selvinnyt ruoka-aine allergioita, olen saanut keinoja kehoni parantamiseen ja terveyden ylläpitämiseen, hetkellisesti lisää elinvoimaa ym. Ne ovat olleet minua kantavia asioita, kainalosauvoja.

Mutta silti olen ihmetellyt miksi tuo hampaiden yhteen pureminen ei vain katoa. Minulla ei pitäisi olla mitään stressattavaa. Kuitenkin olen purrut hampaitani yhteen ainakin jo yli viisi vuotta. Ehkä kymmenenkin tai enemmän. Pohdintani tuosta asiasta johti siihen päätelmään että kärsin jostain tiedostamattomasta stressitilasta. Yöllähän ihminen nukkuu, aivot lepäävät, hampaiden purennan täytyy olla tiedostamatonta..

Sitten siihen päivittäiseen elämääni tässä välissä... Kun kerran stressistä puhutaan.. Nimittäin, jos olen viettänyt päiväni yksin, niin se ei suinkaan ole ollut sellaista leppoisaa rentoilua, hyggeilyä, fiilistelyä. Minun päiväni on lähtenyt käyntiin niin, että ensinnäkin olen saanut pakottaa itseni ylös sängystä, sillä aamuisin ei useinkaan ole tuntunut olevan syytä elää.. Ei vaikka kaikki on näennäisesti hyvin. Sitten tekemään aamupalaa. Ainiin, mutta sitten täytyykin ensin juoda omenaviinietikkajuoma että "vatsahapot herää".. sitä varten vedenkeitin porisemaan.. kauhea sotku, täytyy purkaa tiskikone ja laittaa tiskit.. Täytyypä käydä vessassa.. Ai nuokin pyykit ovat likaiset. Laitanpa pesuun. Ja peti jäi petaamatta, taidankin pedata sen. Jahas, mitä olinkaan tekemässä. Vedenkeitin jäikin liian pitkäksi aikaan päälle ja kerkesi jo kiehumaan kun piti saada kädenlämpöistä vettä viinietikkajuomaani. Jahas nuo tiskit piti laittaa...!

Aamupalani olen syönyt ehkä lopulta 12 aikaan kaiken hössötyksen jälkeen. Tällaisella kaaoksella aamuni on alkanut. Kaiken lisäksi Olen tehnyt nuo asiat kauhealla paniikilla, syke on ollut varmaan 100 koko ajan. Vatsa on jännittynyt ikään kuin suolisto olisi vedetty solmuun. Olen unohdellut asioita, aivosumua... Tällainen aamu on toistunut elämässäni jo monta vuotta. Ja vaikka kuinka olen yrittänyt puhua itselleni, että ota rauhallisesti, hengittele syvään, rentoudu, venyttele.. Silti olen tuntenut että kehoni on ollut vaan aivan käsittämättömän jännittyneessä tilassa eikä sitä voi vain käskeä toimimaan. Ei voi venytellä jos koko keho on jäykkänä, eikä voi hengittää koska vatsa on kova kuin kivi. (Vaikkakin tietyistä mineraaleista ja lisistä on ollut suurta apua. Sillä mitä olisin ilman niitä)

Ja tämä oli vain aamu.. Niin.. hampaiden purenta ja stressaantunut käytös, vaikka kaikki pitäisi olla kunnossa... Niin että onko vähän stressiä? hmm.. mutta miksi? miten noin monta vuotta? Olen vastausten etsijä. Ollut aina. En ole suostunut luovuttamaan. Siksi nämä kaikki polut jotka tuossa mainitsin.. Jos joku juttu ei toimi tuohon asiaan.. Sitten kokeillaan jotain toista, jossa voisi olla järkeä. Niinpä tässä taannoin aloin etsiskelemään netistä stressistä tietoa. Löysin youtubesta sellaisen kiinnostavan videonpätkän joka syvensi ymmärrystäni tilanteestani. Törmäsin kuin seinään erääseen sanaan. Trauma. Traumaattista käytöstä.

Siinä selitettiin mitä trauma tarkoittaa. Onko se sitä että täytyy joutua todistamaan pankkiryöstötilannetta tai joutua vakavaan onnettomuuteen? Ei välttämättä. Siinä kerrottiin uusi määritelmä traumalle. Sanon sen nyt ihan oman ymmärrykseni kansankielellä vapaasti suomennettuna:

"Se on mikä tahansa elämässä sattunut asia joka aiheuttaa suhteellisen avuttomuuden tilan. Siis mikä tahansa elämässä sattunut negatiivinen tapahtuma, joka aiheuttaa tilanteen jolle et voi tehdä mitään = avuttomuuden tila."

Sinulla ei ole siinä tilanteessa aseita. Näitä tilanteita tulee elämässä eteen välillä: peräänajo, tai muu auto-onnettomuus, joku juoppo käy kimppuun ym. sellaista odottamatonta. Ja meidän aivot saa käskyn ja koko keho menee "taistele tai pakene" tilaan. Kun uhka on ohi niin keho rauhoittuu..aikanaan.. Mutta mitä jos joku elämän negatiivinen tapahtuma jossa olet avuton, kestääkin kauan, kenties monta, monta vuotta? Silloin taistele tai pakene tilasta tulee jatkuva. Tila ikäänkuin jäätyy päälle. Hmm. mielenkiintoista eikös vaan..? Mitäs tää taistele tai pakene tila saa aikaan muussa sun kehossa? Ja voiskos siihen liittyä jotkut selittämättömät krooniset tilat ja sairaudet, joita lääketiedekään ei oikein ymmärrä?

Kehotan katsoo tuon videon. Se on niin mielenkiintoisesti kerrottu.. Tässä siihen linkki.

https://www.youtube.com/results?search_query=understanding+trauma

Mä jatkan tätä juttuu, sillä tämä oli vasta alkusoittoa.. Saat kuulla miten tämä liittyy ruman ankanpojan kasvamisesta joutseneksi.. osaa II odotellessa.. ;)