Juuresi ovat peili sinusta?

Et voi ymmärtää itseäsi ennen kuin olet ymmärtänyt menneisyytesi. Et voi menestyä elämässäsi ellet tiedä kuka olet. Et voi luoda itseäsi uudestaan, ellet ymmärrä syvällisesti oman sukusi tarinaa.. Tällaiset asiat ovat pyörineet viime aikoina mielessäni.

Luin aivan loistavan lämpimän surullisen, mutta samalla syvällisen kirjan nimeltä Hylätty Puutarha, kirjoittanut Kate Morton. Siinä isoäitinsä menettänyt tyttärentytär lähtee selvittelemään isoäitinsä sukujuuria Australiasta Englantiin. Iosäiti oli löytynyt Australiaan menevältä laivalta neljän vanhana hylättynä. Australiassa hän sai uuden kodin jossa valheellisesti eli 18-vuotiaaksi asti. Kunnes sai kuulla isäpuoleltaan totuuden.. Hän oli löytölapsi. Hän yritti selvittää totuuttaan, mutta monen mutkan puuttuessa peliin, ei koskaan ehtinyt saada tietää...

Alussa kirja ei koskettanut juurikaan, se oli vain nautittavaa tarinankerrontaa. Vähän ärsytti että miksi sitä muka tarvitsee lähteä selvittämään jonkun kuolleen mummonsa alkuperää. Eikö hän kuitenkin saanut elää hyvän elämän rakastavien kasvattivanhempiensa kanssa. Koska siitä päivästä kun hän sai tietää olevansa orpo, hän eristäytyi kasvattivanhemmistaan ja sisaruksistaan ja hylkäsi heidät henkisesti. Ei enää pystynyt katsomaan heitä silmiin. Tunsi että kaikki on ollut valhetta. Ja ymmärsi ettei hän olekaan osa "heitä". Vaan jokin muu. Ihmettelin kovasti sitä. Mutta aivan kirjan loppupuolella, kun tälle tyttären tyttärelle valkenee isoäitinsä (eli samalla omatkin) sukujuuret, jotakin kolahti sisälläni. Se meni tunteisiin..

Mitä jos ihminen on juureton, jollei hän tiedä alkuperäänsä? Sukuaan. Ei voi ymmärtää, mistä tietyt perityt piirteet kasvon ilmeistä lähtien tulevat. Mistä ovat lähtöisin tietyt käyttäytymismallit ja se suvusta sukuun kulkeutuva häpeä joka saa käyttäytymään umpimielisesti.. Olen muuten kokenut suuren oivalluksen, miksi ihmiset eivät hyväksy toisiaan, miksi he puhuvat pahaa toisista selän takana ja miksi luonnonlapsia katsotaan nenänvartta pitkin ja koitetaan saada heidät samaan sovinnaiseen muottiinsa. Niihin hiljaisiin sääntöihin, mitkä ovat muotoutuneet ajan kuluessa useimpien ihmisten kasvaessa omissa häpeiden tunteissaan toisiaan kohti. Ja minäkään en ole siinä valitettavasti ollut mikään poikkeus. Se johtuu tietysti omasta häpeästä. Siitä että tuo toinen ihminen joka ei välitä tai tiedä "hiljaisista säännöistä" paljastaa sinun häpeäsi, lapsen kaltaisella havainnoinnillaan ja vilpittömyydellään. Oletkin hänen edessään alaston muiden edessä. Reaktiosi häneen paljastaa sinut. Ja se jos mikä on kiusallista.

Ja häpeää meidän suomalaisten suvuissa on paljon.. Johtuneeko sitten sisällissodasta, ja talvisodasta, mistä ollaan vaiettu hammasta purren eteenpäin sangollisia vettä kantaen, sukupolvesta toiseen. Kyllä, muutkin kansat ovat olleet sodissa. Mutta miksi he ovat selviytyneet paremmin, liekö johtunut siitä, että heillä on ollut puolellaan aurinko ja geeneissä kulkeva avoimuus ja mielen valoisuus..

Mutta takaisin asiaan. Häpeästä pitäisi muuten kirjoittaa enemmän. Mitä enemmän siitä puhuu, ja kertoo avoimesti, sitä enemmän se alkaa hellittää otteestaan.. Vaikka ymmärrän, aihe on kiusallinen..

Mutta niin, ilman sukujuuriensa tuntemusta, ihminen on Ikäänkuin irrallinen olento, repäistynä jostakin vain tähän hektiseen hetkeen. Ei juuria. Ei juuria jotka pitäisivät puun pystyssä kun myrskyää.. Tuli hullu tunne, olisin itselleni sen palveluksen velkaa, että selvittäisin omat sukujuureni... Hassua kun tuntuu että samaan aikaan aika monista lähteistä olen lukenut ja oivaltanut tämän. Em. kirjan lisäksi aloin lukea Jari Sarasvuon kirjaa "Välähdyksiä pimeästä ja pimeitä välähdyksiä". Ja siinä hänkin valottaa sukunsa tarinan tuntemista.. Että Jartsakin kuiskaili korvaani kutkuttavaa ajatusta lähteä tuntemattomalle ja pelottavalle matkalle menneisyyden syövereihin..

Mitä tiedän juuristani? Vanhemmat eivät juuri koskaan puhuneet omista vanhemmistaan tai näiden isovanhemmista ja minä kun olin pieni ainoastaan Tupakkamummoksi kutsumamme äitin äiti oli elossa. Hän oli hyvin välinpitämätön meitä kohtaan ja asusteli pienessä mökissään parin sadan kilometrin päästä meistä. Hän kävi usein laivalla ja nortti ja viinakset maistuivat sukulaissuhteita enemmän. Joskus harvoin, kävimme hänen luonaan perheenä, eikä hän vaivautunut hillitsemään tupakanpolttoaan edes pienten lasten tähden. Tarjosipa meille vielä sata vuotta vanhoja keksejä jotka maistuivat sahanpurun lisäksi sille nortin hajulle mikä täytti koko tuvan..

Äitini kasvoi isoisoäitini luona, Savon sydämessä maaseudulla, koska isoäitini ei hänestäkään välittänyt (miehet vaihtuivat tiuhaan tahtiin, niin kauan oli kuulemma hauskaa kun rahaa riitti, sitten vaihtui äijä). Isoisoäitini kyllä antoi äidille kodin, mutta samalla hän pelotteli heittävänsä tuliset hiilet matolle lapsien nukkuessa.. Ja kerran yritti hukuttaa itsensä ja äitini järveenkin.. Tervettä touhua siis..

Jotenkin sellainen mielikuva on tullut että suvussa olisi ollut hyvin paljon omaisuutta = maata omistuksessa mutta kieron pelin, uhkapelien ja juopottelun kautta ne menetettiin.. Kieroilua tuntuu suvussakin olevan. Koska äitini ei juuri koskaan halunnut olla tekemisissä sukunsa kanssa. Niinpä minäkään en tunne serkkuani/serkkujani, enkä pikkuserkkujani, en tätiäni enkä muitakaan sukulaisiani. Sellainen kuva on tullut että ovatten sellaista sakkia joiden kanssa ei kannata olla tekemisissä, mutta silti syvällä sydämessäni kutkuttaa saada selville enemmän... Varsinkin isoisovanhemmistani ja heidän vanhemmistaan ja vieläkin ajassa taaksepäin. Halu ymmärtää.. Ymmärtää itseäni..

Tähän päivään saakka olen tuntenut olevani juureton. Juureni katkeavat omiin vanhempiini, koska tieto on katkennut heihin. Äitini on ihan vasta viimeaikoina puhunut joitain katkelmia sukulaisistaan, mutta sillä tavalla että ne olisivat hänen sukuaan, ei minun. Ihan kuin vieraita ihmisiä menneisyydestä. Mutta nehän ovat osa minua! Hehän ovat myös minut juureni, minun menneisyyteni. Ei vain äitini.

Saas nähdä koska pääsen aloittamaan kiehtovan matkan menneisyyteeni... Siihen matkaan, joka osaltaan määrittelee minut. Koska miten voikaan edes osaltaan tulla eheäksi, ellei tiedä mikä sinut on tehnyt hauraaksi?