"Miksi tuo teki tuon työn tuollailla? Minun tavallani se olisi ollut paljon tehokkaampaa." "Onpa häiritsevästi pukeutunut tyyppi, epäesteettinen silmilleni. Jos vaihtaisi nuo väljät housut pois niin sopisi kokonaisuuteen paremmin." "Mitä tuokin tuossa edessä haahuilee, painuisi nyt jonnekin hevon kuuseen kun tukkii koko käytävän!"
Samalla meitä häiritsee jos olemmekin itse arvostelun kohteena. Oletamme että muiden pitäisi ymmärtää meidän tilanteemme, vaikka itse emme kykene sillä hetkellä huomaamaan toisen tilannetta. Se saa aikaan kriittisyyden oravanpyörän joka ruokkii itseään. Muiden kritiikit -todelliset tai kuvitellut - kiihdyttävätkin sinun kriittisyyttäsi muita –ja ennen kaikkea itseäsi - kohtaan. Tilanne voi mennä niin kestämättömäksi että tunnet sisälläsi vain vihaa. Sinusta tulee piikikäs kiroileva piikkisiili. Tunnet olevasi yksin koko maailmankaikkeudessa. Kukaan ei välitä. Ehkä helpompi olisi jos et olisikaan..
Samalla meitä häiritsee jos olemmekin itse arvostelun kohteena. Oletamme että muiden pitäisi ymmärtää meidän tilanteemme, vaikka itse emme kykene sillä hetkellä huomaamaan toisen tilannetta. Se saa aikaan kriittisyyden oravanpyörän joka ruokkii itseään. Muiden kritiikit -todelliset tai kuvitellut - kiihdyttävätkin sinun kriittisyyttäsi muita –ja ennen kaikkea itseäsi - kohtaan. Tilanne voi mennä niin kestämättömäksi että tunnet sisälläsi vain vihaa. Sinusta tulee piikikäs kiroileva piikkisiili. Tunnet olevasi yksin koko maailmankaikkeudessa. Kukaan ei välitä. Ehkä helpompi olisi jos et olisikaan..
Usein huomaan että löydän itseni kriittisyyden oravanpyörästä
silloin kun olen heikoimmillani. Silloin kun takana on monta unetonta yötä eikä
yhtään aikaa itselleni eikä luovuudelle. Silloin kun joudun sullomaan tunteeni
säkkiin. Silloin kerään kriittisyyttä ja vihaa itseeni kuin sieni. Siinä vaiheessa eivät hengitysharjoitukset
eivätkä joogat enää auta. Sen pitää mennä siihen pisteeseen että lopulta tajuan
hellittää. Mitä hävittävää minulla enää
on?
Tajuan kerätä itseni rippeet lattialta ja koota ne pala
palalta uudestaan. Arvostaa jokaista palastani. Tarkastella niitä uudessa,
armollisemmassa valossa. Alan rakentaa itseäni uudestaan pikkuhiljaa. Teen
asioita mistä tykkään. Otan aikaa
jostain muusta tärkeästä. Sillä mitä hyötyä on mistään ellet todella arvosta
itseäsi? Kaikki, ihan kaikki lähtee siitä.
Kiitos tästä. On aika ajankohtainen aihe mullekin. Ajatukset pitää saada kuriin ihan itse. Hyvät ystävät voi myös auttaa. Negatiiviset ajatusmallit muodostuu kalvaen hitaasti, eikä järkevät syytkään, niinku esimerkiksi väsymys, auta tilannetta sen kummemmin. Vuodet vierii ja kohta oon vanha mummo, jolle on ilmaantunut yhtä sun toista ihan oikeaa vaivaa. Haluunko olla katkera valittaja joka karkoittaa ympäriltään kaikki? ��
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Eva Marianne! Ja kiva että löysit tänne vasta perustamaani blogiin. :) Niin se on että me tarvitaan niitä positiivisia peilejä jotta voidaan kasvaa ulos opitusta negatiivisuudesta. Itse oon havahtunut siihen ettei muille ole helppo puhua tunteistaan. Varsinkaan negatiivista. Ei halua kuitenkaan olla valittajan maineessa vaikka sisällä kiehuisikin! Olen aina luullut olevani extrovertti mutta taidanpa ollakin introvertti. Siksi aloitinkin tämän blogin että jospa se tulisi ainakin tätä kautta tehtyä ja mikäs sen mahtavampaa jos muut samassa tilanteessa olevat saa ja antaa samalla vertaistukea! :)
PoistaHmm.. Oot kyl jännä rajatapaus, mut veikkaan myös että oot introvertti.. :) Et vaikuta valittajalta yhtään.. Asioista voi puhua avoimesti!
PoistaNiin. Ehkä ne ikävät kokemukset kun on puhunut avoimesti myös niistä negatiivisista tunteista on aiheuttaneet sen ettei oikein ole julkisesti niin avoin. Niitä asioita kun on käytetty itseäni vastaan tai ei olla aidosti kuunneltu tai niitä on vähätelty. Se kyllä sulkee ihmisen kuoreensa. Mutta ehkä täällä blogissa asioita rehellisesti pohtimalla, toukkakin voi muuttua perhoseksi! ;)
PoistaHuikee kirjoitus Pike ja aivan naulan kantaan! Odotan innolla blogisi kirjoituksia! :)
VastaaPoistaOi kiitos Jenna! :) Tää on vasta opettelua mutta katsotaan lähteekö luovuuden oravanpyörä liikkeelle ;)
PoistaOnhan sitä kriittisyyttä muita kohtaan ja paljon! Mutta minkäs sille voit kun muut törttöilee ja ei osaa tehdä optimaalisia valintoja! Miten sitä itse voi olla onnellinen tuollaisessa ympäristössä... tai no..
VastaaPoista..ehkä omaan asenteeseen voi vähän vaikuttaa väsymys, elämän takaiskut, elämää hallinneet narsistit jne..
Mutta eikö ne muut vaan vois elää vähemmän ärsyttävästi! Vai olenko minä se ärsyttävyys heidän elämässä!?
Kun joskus mietin kriittisyyttäni toisia kohtaan, huomasin tosiaan sitä olevan paljon. Tutkiessani itseäni, huomasikin että olin itseäni kohtaan paljon kriittisempi mottona: "Ei tartte auttaa"..
Sitten tajusin että kun toisia ei voi muuttaa muuten kuin muuttamalla itseäni niin että muut näkevät muutoksen ja haluavat ehkä itsekin muuttua, niin uskaltautuen astua pois kriittisyyen pyörästä ja askeltamalla oman mukavuus alueen ulkopuolelle, voinkin ehkäpä sanoa: "Olen ihan hyvä tyyppi... ja niin noi muutkin :)!"
Tää prosessi on siis vasta vaiheessa ;)..
Kiitos hyvästä blogista!
Just niin Jalmari! ;)
Poista